PAUL HAGGIS: CRASH, 2004.
**½
Altmanin Short Cutsista lähtien on kirjoitettu hittielokuvia, joissa on koko joukko itsenäisiä täysikaarisia tarinoita, jotka sattumusten kautta risteävät toisiansa, mm. Andersonin Magnolia, Soderberghin Traffic, Iñárritun 21 grammaa ja vaikkapa Louhimiehen Paha maa.
Se että paljon puhuttu Crash on saman formaatin filmi, oli pettymys.
Käsikirjoittajat Robert Moresco (mm. Million Dollar Baby) ja Paul Haggis tekevät ammattilaisen työtä, tietävät mikä menee nyt kaupaksi ja osaavat tehdä sen niin ettei jää paljon sanomista. Jotain kuitenkin. Elokuvassa on kohtia joissa tuntuu että ajatuksia ei ole viety loppuun. Sandra Bullockin esittämän richbitch-hahmon käänne paremmaksi eläjäksi tapahtuu kun hän tippuu kotinsa portaita. Joittenkin henkilöiden toiminnan motiiveja saa miettiä tovin ennen kuin tajuaa mitä ajatusta tekijät haluavat kuljettaa, esim. kohtaus, jossa musta tv-ohjaaja pakenee poliiseja, ei motivoidu sillä mitä katsoja on nähnyt ja kokenut, vaan motiivi pitää kaivella käsikirjoituspaperinmakuisista faktoista.
Merkittävältä elokuvalta vaatii omaa luonnetta, rajallista autonomista hahmoa. Crash on ammattilaisten muotituote, kertakäyttötavaraa.


Mangnoliassa taivaalta satoi sammakoita, Crashin Los Angelesissa lunta.