ELIA KAZAN: ALASTON SATAMA ( ON THE WATERFRONT, 1954)
****-
Siitä huolimatta ettei Alaston satama rajaa sellaista autonomista taiteellista tilaa kuin esim. Carol Reedin Third Man tai Orson Wellesin Touch of Evil, on se Hollywoodin kultakauden parhaita draamaelokuvia.
Marlon Brandon sittemmin kovasti apinoitu vire pitää elokuvan jatkuvasti kireällä. Eva Marie Saintin debyytti sydämellisenä naisenalkuna lahjoittaa Brandolle koko miehisyyden skaalan. Rooli on myös kiinnostava jos sen asettaa vasten Saintin toista suurta roolia, rakastuvaa houkutuslintua Hitchcockin suuressa Tintti-seikkailussa North by Northwest. Kaksi gangsteriäijää tekevät myös mieleenpainuvat, särkyvät roolit, pomo Lee J. Cobb ja Brandon roolihahmon veljeä näyttelevä Rod Steiger.
Alastoman sataman voi nähdä, niin kuin Brando näki, ilmiantajan puolustuspuheena. Sanotaan, että ohjaaja Kazan ilmiantoi kommunistivainojen aikana tovereitaan parantaen uramahdollisuuksiaan. Brandon ilmiantajasta tulee elokuvassa vähintäänkin Kristuksen veroinen sijaiskärsijä ja sankari.
Elokuvan selkeästi heikkona lenkkinä voi pitää Leonard Bersteinin musiikkia, joka rajoittuu ainoastaan säestykseksi, ääniefekteiksi, eikä tarjoa elokuvan muotoa leventävää musiikillista panosta, jonka elokuva olisi helposti vastaanottanut.


Tämä näköiset miehet, vaikka olisivat roistoja, saavat naiset matkaansa.