HITCHCOCK: TAKAIKKUNA (REAR WINDOW, 1954)
***½
Takaikkunan kuva-ala täyttyy niin pienistä detaljeista että iso kangas on jo juoni-informaation kannalta välttämätön.
Tällä katselukerralla ihmettelin elokuvan laahustavaa rytmiä, joka on sama rytmi jolla leipääntynyt voyeristi tähtäilee; kohtaukset alkavat ja loppuvat poikkeuksellisen särmättömästi.
Yhäkin elokuvan loppu tuntui ylipitkään kehittelyyn nähden liian nopealta.
Kahtena suurimpana Hitchcockina pidän Takaikkunaa ja Vertigoa, josta ainoastaan Vertigo on mestaritason filmi.


Puluja. Tämän takia rakastamme optiikkaa.