ROBERTO ROSSELLINI, ROOMA - AVOIN KAUPUNKI, 1945
****
Rossellinin pasifistinen paatos on ainutlaatuista, kirkasotsaisen ohjelmallista ja ääripisteisiin asti draamallista. Se että elokuvalla on kaiken esteettisen ylittävä sanoma ja että sen julkituominen on asetettu kaiken edelle, tuottaa sivutuotteenaan hienoa, erikoista draamaa ja estetiikkaa.
Buñuel oli toista mieltä:
"Inhosin Rosselinin elokuvaa Rooma -avoin kaupunki. Minusta oli iljettävä ja helppo ratkaisu asettaa vastakkain kidutettu pappi ja viereisessä huoneessa samppanjaa juova saksalainen upseeri tyttö polvellaan." (Viimeinen henkäykseni, 1982)
Natsiupseeri ja tyttö.
****
Rossellinin pasifistinen paatos on ainutlaatuista, kirkasotsaisen ohjelmallista ja ääripisteisiin asti draamallista. Se että elokuvalla on kaiken esteettisen ylittävä sanoma ja että sen julkituominen on asetettu kaiken edelle, tuottaa sivutuotteenaan hienoa, erikoista draamaa ja estetiikkaa.
Buñuel oli toista mieltä:
"Inhosin Rosselinin elokuvaa Rooma -avoin kaupunki. Minusta oli iljettävä ja helppo ratkaisu asettaa vastakkain kidutettu pappi ja viereisessä huoneessa samppanjaa juova saksalainen upseeri tyttö polvellaan." (Viimeinen henkäykseni, 1982)
Natsiupseeri ja tyttö.
posted by S.Sepalus at 2:45 ap.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home