OZON: SWIMMING POOL, 2003.
**
Swimming pool oli pettymys. En tiedä mistä olin saanut päähäni että François Ozon olisi kiireellisen tutustumisen arvoinen uusi eurooppalainen ohjaaja. Ehkä SEA:n sarjasta.
Pientä viehättävää oli alkujakson viipyilevässä kehittelyssä, kiireettömyydessä jolla kuvattiin keski-ikäisen työuupumuksesta kärsivän brittikirjailijattaren asettumista taloksi ranskalaishuvilaan.
Enemmän viehättävää oli Ludivine Sagnierin vartalossa, jota kamera nuoleskeli lähes järjettömiä aikoja. Mutta siihenkin jotenkin tympääntyi.
Dekkarimaisen tarinan lopusta on tehty tarkoituksellisesti mahdoton ymmärtää, yhtä mahdoton kuin on ymmärtää sitä miksi siitä on sellainen tehty.


Kaksi naista ja sukupolvea kohtaavat.