SIDNEY LUMET: 12 ANGRY MEN, 1957
**** −
Valamiehistö, 12 vihaista miestä, päättää 18 vuotiaan slummipojan kohtalosta, sähkötuoliin vai ei. Mennään huoneeseen ja tehdään päätös. Elokuva loppuu kun huoneesta poistutaan.
Katsojalle ei anneta tietoa siitä onko poika tehnyt tekonsa vai ei. Oleellista on se, että asia käsitellään niin kuin se pitää, loppuun asti ajatellen ja ilman ennakkoluuloja.
Elokuvan juonena voi pitää valamiesten ennakkoluulojen vähittäistä karistumista. Henry Fondan esittämä arkkitehti, ainoa joka ei äänestä rutiininomaisesti syytettyä vastaan,
vetää pikku hiljaa muut puolelleen.
Elokuva on mestarillisen rajattu ja tiukka. Poikkeuksellisen konstruktiivinen Hollywood-filmi. Ihailtavaa on Lumetin tapa rytmittää kiivaat puhejaksot ja ”tyhjät” oleskelukohtaukset. Musiikkia (Kenyon Hopkins) on vähän, mutta se on poikkeuksellisen hienoa ja jaksotettu vaikuttavasti.


Pohjapiirustus ja Henry Fondan käsi.